Julkisen taiteen juoksu- ja pyörälenkit Gymnaestradan osallistujille

HAM tar­jo­aa kak­si eri­pi­tuis­ta veis­tos­reit­tiä ur­hei­lul­li­sel­le tai­teen­ys­tä­väl­le.

JUOKSULENKKI, 7 km

Las­se Viré­nin juok­si­ja­pat­sas Ter­ho Sak­ki, 1994
Las­se Virén (s. 1949) on suo­ma­lai­nen pit­kän­mat­kan­juok­si­ja, joka tun­ne­taan pait­si olym­pi­a­me­nes­tyk­ses­tään myös pe­rik­si­an­ta­mat­to­muu­des­taan juok­su­ki­sois­sa. Ter­ho Sa­kin suun­nit­te­le­mas­sa nä­köis­veis­tok­ses­sa Virén on ku­vat­tu suo­ri­tuk­seen kes­kit­ty­nee­nä ja huip­pu­ai­ko­jen­sa, 1970-lu­vun, juok­su­a­sus­sa. Prons­si­nen veis­tos on rou­he­as­ti työs­tet­ty, mikä li­sää hah­mon kul­mik­kuut­ta ja tuo esiin Viré­nin luon­net­ta. Veis­tok­sen ja­lus­ta on val­mis­tet­tu Viré­nin koti­paik­ka­kun­nan Myrs­ky­län gra­nii­tis­ta.

Paa­vo Nur­men juok­si­ja­pat­sas Wäi­nö Aal­to­nen, 1925/1952
Paa­vo Nur­mi (1897–1973) on yksi kaik­kien ai­ko­jen kuu­lui­sim­pia suo­ma­lai­sia ur­hei­li­joi­ta. Hä­nen me­nes­tyk­sen­sä Ant­wer­pe­nin, Pa­rii­sin ja Ams­ter­da­min olym­pi­a­lai­sis­sa 1920-lu­vul­la oli Suo­mel­le suu­ri kan­sal­lis­yl­pey­den aihe. Ku­van­veis­tä­jä Wäi­nö Aal­to­nen suun­nit­te­li Nur­men pat­saan jo vuon­na 1925, mut­ta Olym­pi­a­sta­di­o­nin Nur­mi-veis­tos on juos­sut ja­lus­tal­laan vas­ta Hel­sin­gin olym­pi­a­vuo­des­ta 1952 saak­ka. Alas­to­mas­sa veis­tos­hah­mos­sa voi klas­si­sen olym­pi­a­hen­gen ohel­la näh­dä myös 1920-lu­vul­le tyy­pil­lis­tä ruu­miin­kult­tuu­rin ihan­noin­tia. Val­mis­tu­es­saan se ko­et­tiin ide­a­li­soi­duk­si suo­ma­lai­suu­den ku­vak­si. Hy­vin ke­vy­es­ti alus­taan­sa hi­pai­se­va veis­tos te­kee juok­se­vas­ta liik­kees­tä vai­va­ton­ta.

Tah­ko Pih­ka­la Nina Sai­lo, 1987
Lau­ri “Tah­ko” Pih­ka­la (1888–1981) toi­mi ak­tii­vi­ses­ti suo­ma­lai­sen ur­hei­lu­har­ras­tuk­sen puo­les­ta ja hä­net tun­ne­taan pesä­pal­lon (suo­ma­lai­nen ver­sio ba­se­bal­lis­ta) ke­hit­tä­jä­nä. Nä­köis­veis­tos si­jait­see lä­hel­lä Pih­ka­lan en­tis­tä ko­tia, olym­pi­a­sta­di­o­nin vie­res­sä. Ker­ro­taan, että tal­vi­sin ensi­lu­mien sa­ta­es­sa hän hiih­ti sa­laa sta­di­o­nin ken­täl­lä. Veis­tos esit­tää Pih­ka­lan lem­pi­har­ras­tuk­sen­sa, suun­nis­tuk­sen, pa­ris­sa. Hah­mon taak­se on ku­vat­tu tah­ko­kivi, joka on pyö­reä me­tal­li­e­si­nei­den te­roit­ta­mi­seen tar­koi­tet­tu ki­vi­nen työ­kalu. Pih­ka­lan lem­pi­nimi, ”Tah­ko”, viit­taa­kin kan­san kun­non te­roit­ta­mi­seen.

Kon­sert­to Laak­sol­le De­ni­se Zieg­ler, 2001
Ka­pel­li­mes­ta­rin ko­rok­keel­ta muo­ton­sa lai­nan­nut veis­tos ja sitä ym­pä­röi­vä Hel­sin­gin ur­hei­lu­a­ree­noi­den kes­kit­ty­mä kie­tou­tu­vat jän­nit­tä­väs­ti yh­teen. De­ni­se Zieg­ler on ha­lun­nut te­ok­sel­laan luo­da vuo­ro­pu­he­lun ur­hei­lu­mai­se­man ja kat­so­jan vä­lil­le. Veis­tos on vain ja­lus­ta ja teos syn­tyy­kin oi­ke­as­taan vas­ta kat­so­jan aset­tu­es­sa ko­rok­keel­le ais­ti­maan sil­tä au­ke­a­vaa ym­pä­ris­töä. Ko­ki­jas­ta ja ajan­koh­das­ta riip­pu­en Kon­sert­to Laak­sol­le voi olla ääni­mai­se­mal­taan lin­nun­lau­lua tai ur­hei­lu­y­lei­sön hu­mua. Kon­sert­to laak­sol­le vi­rit­tää ko­ke­maan, kuu­le­maan ja nä­ke­mään sekä ur­hei­lua että tai­det­ta ja naut­ti­maan niis­tä yhtä ai­kaa.

Koho­kuva Kal­le Räi­ke, 1966
Koho­kuva on val­mis­tu­nut sa­maan ai­kaan Hel­sin­gin jää­hal­lin kans­sa vuon­na 1966 ja sen on suun­ni­tel­lut jää­hal­lin ark­ki­teh­ti Kal­le Räi­ke. Teos on abst­rak­ti, suo­raan ra­ken­nuk­sen sei­näs­tä nou­se­va re­lie­fi eli koho­kuva, jon­ka nimi viit­taa te­ok­sen muo­don li­säk­si myös tun­net­tuun suo­ma­lai­seen jää­kiek­ko­va­rus­tei­ta val­mis­ta­nee­seen yri­tyk­seen Ko­hoon. Koho­ku­vaan on 1960-lu­vun veis­to­tai­teen ihan­tei­den mu­kai­ses­ti käy­tet­ty te­ol­lis­ta ma­te­ri­aa­lia, te­räs­be­to­nia. Teos muut­tuu tar­kas­te­lu­näkö­kul­mas­ta riip­pu­en. Koho­ku­vaa on mah­dol­lis­ta kat­soa abst­rak­ti­na te­ok­se­na, mut­ta jää­hal­lin yh­tey­des­sä se he­rät­tää mie­li­ku­via liik­kees­tä ja pe­liin si­säl­ty­väs­tä la­tauk­ses­ta. Eh­kä­pä sii­nä voi näh­dä jopa jääl­lä kii­tä­vän kie­kon.

Me­res­tä nous­sut Kau­ko Rä­sä­nen, 1953
Uima­ret­ken päät­tä­nyt­tä nais­ta esit­tä­vä Me­res­tä nous­sut muis­tut­taa me­ren lä­hei­syy­des­tä kes­kel­lä Pa­si­lan kau­pun­gin­osaa. Prons­si­nen hah­mo näyt­tää tasa­pai­noi­le­van ja kas­vo­jen ilme on kes­kit­ty­nyt. Me­res­tä nous­sut kui­vat­te­lee ar­ki­ses­ti ma­ta­lal­la be­to­ni­ja­lus­tal­la. Ui­mi­sel­la ja puh­dis­tau­tu­mi­sel­la on yh­teys ur­hei­luun. Esi­mer­kik­si an­tii­kin ur­hei­li­jat saat­toi­vat kyl­peä pait­si ur­hei­lu­suo­ri­tuk­sen jäl­keen, myös sitä en­nen suo­rit­taak­seen ri­tu­aa­li­sen puh­dis­tau­tu­mi­sen.

Gun­nar Bär­lund Nii­lo Ri­ku­la, 1991
Gun­nar Bär­lund (1911–82) oli nyrk­kei­lyn ras­kaan­sar­jan Eu­roo­pan-mes­ta­ri 1930-lu­vul­la. Prons­si­nen veis­tos si­jait­see Val­li­lan kau­pun­gin­o­sas­sa, jos­sa Bär­lund asui suu­ren osan elä­mäs­tään. Veis­tok­sen pys­tyt­tä­mi­nen oli kun­ni­an­o­soi­tus Val­li­lan omal­le mes­ta­ril­le. Ur­hei­lu­san­ka­reil­le tyy­pil­li­ses­ti Bär­lund on ku­vat­tu la­jin­sa pa­ris­sa. Veis­tos on kar­he­as­ti työs­tet­ty ja hah­mo esi­tet­ty alas­to­ma­na sekä luon­nol­lis­ta suu­rem­mas­sa koos­sa. Teos on viit­taus ur­hei­lun ja ihan­noi­dun ruu­miin­ku­van pit­kään pe­rin­tee­seen. Bär­lun­din hah­mo ei kui­ten­kaan ole si­lo­tel­tu, vaan myös nyrk­kei­li­jän mur­tu­nut nenä on tal­len­net­tu veis­tok­seen.

Nuor­ten leik­ki Kai No­ra­mies, 1959
Kai No­ra­mie­hen Nuor­ten leik­ki -veis­tos ku­vaa tasa­pai­not­te­lua, leik­kiä ja not­keut­ta. Voi­mis­te­lu­ren­gas­ta muis­tut­ta­vas­ta esi­nees­tä kiin­ni pi­tä­vät ja eri suun­tiin no­jaa­vat nais­hah­mot voi­vat tuo­da mie­leen pait­si tai­de­his­to­ri­as­sa tun­ne­tun ai­heen, kol­me su­lo­tar­ta, myös voi­mis­te­le­van ryh­män. Yksi prons­si­sen veis­tok­sen hah­mois­ta näyt­tää pääs­tä­neen ren­kaas­ta irti. Hah­mois­sa on vai­vat­to­muut­ta ja te­ok­sen ni­men viit­taa­mi­nen nuo­ruu­teen tuo sii­hen ke­pe­än tun­nel­man.

PYÖRÄLENKKI, 10 km

Las­se Viré­nin juok­si­ja­pat­sas Ter­ho Sak­ki, 1994

Paa­vo Nur­men juok­si­ja­pat­sas Wäi­nö Aal­to­nen, 1925/1952

Kon­sert­to Laak­sol­le De­ni­se Zieg­ler, 2001

Tah­ko Pih­ka­la Nina Sai­lo, 1987

Nuor­ten leik­ki Kai No­ra­mies, 1959

Gun­nar Bär­lund Nii­lo Ri­ku­la, 1991

Ve­teen piir­ret­ty vii­va Timo Hei­no, 2014
Ve­teen piir­ret­ty vii­va muo­dos­tuu hii­li­kui­tui­ses­ta ka­ja­kis­ta ja sitä seu­rai­le­vas­ta 12 met­riin ko­ho­a­vas­ta te­räs­tan­gos­ta, joka ku­vaa ve­den­va­naa. Te­ok­ses­sa on voi­ma­kas ylös- ja eteen­päin kul­ke­mi­sen tun­tu. Timo Hei­no on­kin te­os­ta suun­ni­tel­les­saan miet­ti­nyt eri­tyi­ses­ti tek­no­lo­gi­an ke­hi­tys­tä ja ih­mis­kun­nan saa­vu­tuk­sia. “No­pe­am­min, kor­ke­am­mal­le ja voi­mak­kaam­min” – olym­pi­a­lais­ten eteen­päin pus­ke­va mot­to so­pii myös tä­män te­ok­sen tar­kas­te­luun. Te­ok­ses­sa ole­va aito ka­jak­ki toi­mii myös kes­kus­te­lun­a­vauk­se­na sii­tä, kuin­ka har­ras­tus­vä­li­ne saa tai­de­te­ok­ses­sa uu­sia mer­ki­tyk­siä.